Business class of KLM - like in heaven - Taivaallinen lento KLM:n bisnesluokassa

In English: Good memories never die, so here is the message that I sent to KLM in October 2016:Hello from Finland! I'm a blind thriller author and customer of yours. I just wanted to send you a message to
thank for excellent service and food in business class on the following flights:
KLM 1962
Zürich (ZRH) Amsterdam (AMS)
and
KLM 1171
Amsterdam (AMS) Helsinki (HEL)
on 24.10.2016.
The crew was so kind to me, and took time to tell me, what I got on the plate etc. The food and wines were delicious!
I really felt like in heaven. As an author I had a possibility to relax and enjoy good food and excellent service before hard programme in Finland this week.
I'd be greatful if you can send my feedback to the crew and to those people who hired these nice stewardesses.

Suomeksi:
Hyvät muistot eivät kuole, joten tässä kokemukseni KLM -lentoyhtiön bisnesluokasta 24.10.2016:
Ensin oli tajuton matkastressi, jota huonosti nukuttu yö ja mahakivut maustoivat. Nälkä ei ollut, mutta pakko oli jotain syödä, kun Suomessa olisin vasta puoliltaöin. Äkkiä siis vauvan purkkiruoka naamaan jalentokentälle ja koneeseen... ja ette ikinä arvaa mitä? Ette varmasti arvaa, mitä!!!!!!
Unelmani täyttyi! Pääsin taas, ette arvaakaan minne? BISNESLUOKKAAN!
Aloin jo aavistella jotain, koska istuin ykkösrivillä, ja käytävän vastakkaisella puolella jenkkimies jutteli puhelimeen: "Well, I'm gonna tell you stories about amazing business opportunities."
Sitten stuertti tuli kättelemään ja sanoi, että kivaa, kun olet taas täällä ja saan tarjoilla sinulle.
Ja kylläpä hän tarjoilikin! Kun olin tajunnut istuvani verhojen bisnespuolella, eteeni tuotiin tuoreita sämpylöitä ja ihana lohisalaatti! En tiedä, miten lohi oli valmistettu, mutta uunilohta se ei ollut eikä kraaviakaan. Se oli aivan uskomattoman hyvin maustettu. Alla oli ituja, oliiveja ja ties mitä röyhöjä, joita en tunnistanut mutta pistelin hyvällä ruokahalulla poskeen, nälkäkin kun oli herännyt vauvan purkkiruuan kadottua elimistöstä.
Ajattelin sitten, että nautitaan nyt oikein ns. koko rahan edestä, vaikka halppislipun olinkin ostanut. Niinpä pyysin juotavaksi punaviiniä. Se oli todella upeanmakuista, ja lasini ei ollut ehtinyt edes kunnolla tyhjentyä, kun stuertti jo kippasi uutta tilalle. Tuskin olin saanut senkään siemailtua niin stuertti tuli kysymään, että ottaisitko toisenlaista punkkua.No hemmetti, kun kerran tarjotaan eikä miun tarvitse ajaa niin mikäs siinä, ja hyvää oli sekin.
Ihanaa oli myös jälkiruoka, jokin hedelmä-keksi-vanukas. Kun kehuin stuertille sitä, hän iski eteeni uuden. Tuskin olin saanut kipon tyhjäksi niin jo tuli uutta tilalle!
Kyllä tuli taas käytyä kaikki englannin kielen kiittämisvariaatiot läpi.
No sitten Amsterdamin kentälle koneen vaihtoon. Kenttäemäntä ei malttanut lähteä omiin töihinsä vaan jutteli kanssani koko sen puolitoistatuntisen. Hälläkin on koira, ja kun hän kuuli kirjailijan työstäni niin kyssäreistä ei ollut tulla loppua. Juttelimme kyllä kaikesta maan ja taivaan välillä ihan kirjaimellisesti, hän kun oli ollut KLM:n lentoemäntänä yli kymmenen vuotta.
Tämä ihana nainen tuli sitten kertomaan, että toinen lentonikin on bisnesluokassa!!!!!!!!!!! Kone oli aivan täynnä, toisin kuin edellinen, ja kuulemma kirjailijan on päästävä bisnesluokkaan. ;)
Vieressäni istui American Business Man, jolla myös oli kotonaan labradorinnoutaja, joten Ikellä oli hyvät oltavat. Se tosin ei reagoinut mitenkään, kun ruokia tuotiin vaan nukkui miltei kooman asteella.
Kone lähti sitten Amsterdamin taivaalle. Minut nosti taivaalle alkudrinkki. Pyysin kokista, mutta kun American business man otti Merlot-viiniä niin ajattelin, että mitä hittoa, nautitaan nyt, kun ei taas tiedä, pääsenkö koska bisnesluokkaan.
Nautimme siinä sitten punkkua ja pähkinöitä. Seuraava nautinto oli se iki-ihana, kuuma, sitruunantuoksuinen pyyhe, jolla puhdistin ja haudoin käsiäni. Lentoemäntä kyseli, olisinko yömyöhästä huolimatta kiinnostunut illallisesta. No totta hitossa olin, olihan edessä tiukka tiistai.
Sain tuoreita sämpylöitä ja tajunnan räjäyttäviä riistapyöryköitä, jotka tarjoiltiin paistetun riisin ja paprikakastikkeen kanssa. Salaattina oli jotain, mitä en todellakaan tunnistanut: Jostain rullasta leikattuja siivuja, joiden kuori muistutti suolaista murutaikinaa ja täyte oli aavistuksen makea, samaan aikaan persikkainen ja pähkinäinen. Myös vadilla olevat hedelmät olivat aivan outoja, mutta ei kun naamariin vaan.
Limpparia ja punkkua tuotiin ennen kuin entisiäkään oli juotu tyhjiksi. Jälkkärinä oli ihanaa suklaa-keksivanukasta ja lopuksi tarjoiltiin vahvaa minttuteetä ja suklaakonvehteja.
Nyt käsitin bisnesluokan uusia hyviä puolia: Siellä saa todella rentouduttua rauhassa. Saatoin herkuista nauttimisen lomassa suunnitella tiistaipäivän esitelmiäni ja kerättyä voimia pitkää automatkaa varten.
Ihmettelin molemmilla lennoilla sitä, että muut bisnesluokan matkustajat olivat kaikki miehiä ja sitä, että he eivät kiitelleet eivätkä antaneet ainakaan sanallista palautetta. Niin ystävällinen, avulias ja kohtelias henkilökunta kyllä ansaitsee vähintään kiitokset ja ystävällisen hymyn. Aion myös laittaa hyvää palautetta lentoyhtiölle.